Iski äkkiä niin hirveä olo... En jaksa... En enää...
Jos tämä olisi helppoa, päättäisin päiväni tässä ja nyt. Mutta en voi. Lupasin kullalleni, kun hänen veljensä kuoli, että olen hänen tukenaan loppuun asti. En tiedä kauanko pystyn siihen. Vai pitäisiköhän tässä ruveta toden teolla harkitsemaan apua. En tahdo puhua kenenkään kanssa, se vaan pahentaa asioita! sairaalla on ainoa vaihtoehto.
Elämän haluni on loppuviivalla... Eikä kukaan kerro asioiden hoituvan. ei kukaan... en toisaalta voi syyttää heitä, olenhan itse sulkeutunut kuoreeni.
Revin ihoni rikki vaikka kynsin, ei minua kiinnosta enää. Olen hyödytön. En tarvitse ruumista enää. Kertakäyttökamaa!

Please help me...