Näin taas todella outoa (ja ehkä pelottavaakin) unta... Olen nähnyt saman unen jo 3 yötä..
Olen siis vanhempieni luona (joita en ole tavannut 4 vuoteen) ja olen yksin heidän olohuoneessaan. Siellä on pimeää ja verhot ovat kiinni. Yritän sytyttää jalkalampun, mutta se ei mene päälle. Muiden lamppujen katkaisijat on revitty seinästä irti. Kuljen eteiseen, ja sitten kuulen joka kerta sen saman äänen. Se on karmiva ja muistuttaa voihkimisen ja kiljaisun sekoitusta. Ääni tulee olohuoneesta. Tv on mennyt päälle ja sohvalla istuu ihminen pää polvissa. Hän on albiino. Hän kaiketi itkee... En haluaisi mennä lähemmäs, mutta toisaalta hän kiehtoo kovasti. Joten astun askeleen ihmistä kohti. Kysyn että mitä hän täällä tekee ja miksi hän voi huonosti. En saa vastausta heti.. Aikani kun siinä seison, hän nostaa päätään, katsoo minua ja kuiskaa nimensä olevan Leo. Siinä vaiheessa tunne kuinka kylmät väreet menevät koko kropan läpi, jäädyttäen pienimmänkin osan kehostani. Tekisi mieli huutaa... Mutta en pysty...
Suljen silmäni ja kun avaan ne olen jostain syystä istumassa entisen huoneeni sängyllä... Kaikki on paikallaan. Näen pojan istuvan lattialla. Sitten joku tulee huoneeseen silitysrauta kädessä. Tulija on mies ja hän huutaa pojalle jotain. En kuule sitä.. Kaikki on minulle täysin hiljaista.. Mies lyö poikaa silitysraudalla ja lähtee huoneesta viskaten oven kiinni perässään. Minuakin sattuu hieman ja tunnen kuinka rinnasta kouraisee. Niinkuin joku olisi repinyt sen auki. Poika pitää päästään kiinni ja itkee hysteerisesti. Sitten huudan ja suljen silmät... Kun rauhoitun ja avaan ne, olen jälleen olohuoneessamme seisoen samassa kohtaa kuin aikaisemminkin. Albiino ei ole enää siinä.

Myöhemmin tajusin että poika unessa olin minä ja että mies unessa oli isäni.. En tiedä mitä se tarkoittaa koska muistoni isästä ovat kohtalaisen hyvät. Muistan että hän kyllä huusi minulle todella usein, mutta en muista että hän olisi koskaan lyönyt minua tai muutenkaan käyttänyt väkivaltaa minua kohtaan..
Toivottavasti uni loppuu... En tahdo nähdä sitä enää...