Tässä sattumalta kun tongin laatikoitani, löysin pahviboxin... Se on täynnä valokuvia menneistä ajoista. Kuvia Tonista, rakkaasta ja läheisestä ystävästä. Nyt kun kuvia katselee, ei voi kun miettiä mitä jäi sanomatta... Niin paljon oli asioita joita en ehtinyt kertoa. Olisin halunnut eniten sinun kuulevan, että olit minulle todella tärkeä ja läheinen. Paras ystäväni.Olisin sanonut sen sinulle joka tunti, joka minuutti, jos sitä olisit halunnut. Halusin kertoa että olit esikuvani. Ihailin sinua suuresti nuorempana ja vanhempana arvostin vieläkin enemmän. Olit aina positiivinen ja kannustava silloin kun minulla oli paha olla. Halusit minun jatkavan elämää, silloin kun sanoin etten halua olla täällä enää. Miksi itse lähdit?
Mikä oli elämässäsi niin väärin että jätit meidät tänne paskan keskelle ilman sinua... Tiedän että rakastit minua ja muita. Ja että halusit meille pelkkää hyvää. Tekosi oli itsekäs, mutta en syytä sinua mistään.
Maailma oli julma meille molemmille, mutta sinä päätit luovuttaa ja taipua kohtalon tahtoon. Se riisti elämäsi ja jätti meille haavat, jotka eivät parane. Nyt kun näen ne kuvat edessäni, haavat aukesivat uudestaan ja repivät itseään syvemälle. Jos vain olisit antanut minun olevan tukenasi, olisin siinä pysynyt. Miksi et antanut? Mikset antanut kenenkään lähestyä sinua niin, että saisi tietää mitä sisälläsi hautuu?
Olit vasta nuori, mutta paljon kokenut. Toisin kuin minä. Halusin olla kuin sinä. Henkisesti vahva, positiivinen ja peloton. Tahdoin antaa niin paljon rakkautta sinulle, kuin sinä annoit minulle. Mutta en osannut, enkä kyennyt. Kaikki mitä minulle tapahtui sinä aikana kun olit vielä täällä, salasin sinulta, ettei sinun tarvitsisi kantaa minun ongelmiani. Lopulta kuitenkin halusit tietää suruni ja murheeni. Ehkä lopulta omien ongelmiesi ja muiden ongelmien takia sinä murruit. Hajosin henkisesti palasiksi, revi sielusi ja annoit elämän valua pois. Tahtoisin sinut vielä takaisin, jotta voisin viimeisen kerran kertoa kuinka paljon sinua rakastin! Tosin muistoissani pysyt aina sinä samana iloisena ja rakastavana persoonana. hkä joskus näen sinut vielä uudestaan...

Toni oli rakkain ystäväni, kunnes tappoi itsensä ollessaan vain 16-vuotias. Olin silloin itse 14. Ja sattuu edelleen ajatella, että sinä et tosiaan ole enää täällä. Olet poissa, ikuisesti...