Samaa päivästä toiseen.. Vaikka on kesä, ei ole mitään järkevää tekemistä... *huokaa* Tänään kai saatan vähän ryhdistäytyä ja lähteä kuvaamaan kaupungille. Mutta taidan tänään lähteä yksin. Oma rauha on välillä ihan mukavaakin, vaikka olisihan ne kaverit nyt vähän tarpeessa...
Olen täysin lukossa. En jaksa tehdä mitään... Eilen jaksoin raahautua Prinsessan ja kultani kanssa juna-asemalle kuvaamaan ja siitä sitten käveltiin vähän sinne sun tänne. Ehkä mua masentaa taas... Toivottavasti tämä ei jatku kauan. En halua missään nimessä rakkaille taakkaa kannettavaksi! Kultakin yrittää mahdollisimman paljon viihdyttää mua (ei tarvitse ajatella pervosti : D) mutta ei se tunnu auttavan, vaikka haluaisinkin. Olen taas väsynyt kaikkeen...Ihan kaikkeen... Jokapäiväinen eläminen tuntuu niiiin turhalta ja tarpeettomalta. Missä vika?
Päähänkin sattuu.. Sama särky jatkunut päiviä, eikä lääkekkään auta.. Olen kai hapen puutteessa. Kai tämä tästä joskus ohi menee.
Satuin jopa eilen viiltämään pitkän ja syvän haavan käteen... Harvoin satutan itseäni viiltelemällä. (toisaalta en edes kutsuisi tätä viiltelemiseksi) On aika paha olla henkisesti, mutta tämä on tuttu tunne sairauteni takia.
Nytkin tuntuu siltä että voisin vaan huutaa pää polvissa. Huutaa niin paljon että kurkkuun sattuisi. Repiä kynsilläni käsivarret auki ja vaan itkeä... Itkeä niin kauan että silmistä alkaisi vuotaa verta... Ja lopuksi tuntea kuinka kylmä, viiltävä kipu kulkee koko kehon läpi huutaen omaa pahaa oloaan...